Moni meistä ulkosuomalaisista, etenkin naisista, on lähtenyt maailmalle vain vuodeksi. Mutta useilla vuosi venähtää vanhuuteen asti. Entä jos elää yksin, on lapseton tai tulee avioero, jää leskeksi? Jos unohtaa oppimansa kielen dementian tai onnettomuuden seurauksena? Jos yksinäisyys kalvaa tai haaveilee muuttavansa vanhana Suomeen? Näistä ulkosuomalaisen haasteista meille puhuu freelancetoimittaja Vellamo Vehkakoski (1952). Hän palasi eläkkeellä Helsingistä iäkkään anoppinsa avuksi Saksaan miehensä kanssa runsaat puolitoista vuotta sitten.

Sosiologian opinnot ja rakastuminen saksalaismieheen saivat Vellamo Vehkakosken muuttamaan Frankfurtiin 1980-luvun alussa. Valmistuttuaan hän palasi kuitenkin journalistiksi Suomeen Helsingin Sanomiin ja paljon myöhemmin aikakauslehtiin Kodin Kuvalehti, GEO ja Viva. Päätös paluusta Suomeen syntyi sattumalta, ja side Saksaan säilyi tiiviinä ammatillisesti ja yksityisesti. Saksasta tuli kotikieli aviomiehen muutettua töihin Suomeen.

Eläkevuodet ulkomailla eivät olleet Vehkakosken unelma. Vei vuoden tottua muutokseen, mutta löytyi myös uutta, merkityksellistä tekemistä, joka ankkuroi uuteen arkeen. Hän aloitti Frankfurtin Suomalaisessa seurakunnassa Juttutupa-illat,
joissa hän haastattelee kerran kuukaudessa eri-ikäisiä saksansuomalaisia milloin mistäkin aiheesta. Lisäksi hän on mm. mukana lukupiirissä, joka esitteli suomalaisia kirjoja Frankfurtin kirjamessuilla, sen historiassa ensimmäistä kertaa lokakuussa 2018. Varmuuden vuoksi hän on hankkimassa kaksoiskansalaisuutta. Se voi auttaa byrokratian selättämisessä, jos ei enää pärjää kotona. Voihan olla, että ei vanhana haluakaan palata Suomeen. Siksi kannattaa valmistautua vanhuuteen ulkomailla hyvissä ajoin!