Istun junassa takaisin kohti Luxemburgia ja en osaa muuta kuin hymyillä. Käyn läpi eilisen päivän kuvia ja videoita enkä saa niistä tarpeekseni. Päivän fiilis oli niin huikea että sitä on vaikea pukea sanoiksi.
Olemme tehneet järjestelyjä tapahtuman eteen reilut kolme kuukautta tiimillä, joka oli toisilleen ”vain sähköisesti tuttu” entuudestaan. (Se, miten tapahtumat saivat aikoinaan alkunsa, voi lukea tästä blogista.) Tapasimme toisemme ensimmäistä kertaa tapahtumaa edeltävänä iltana. Niinkuin myös kaikki muut puhujat, avustajat ja järjestelijät, jotka ovat olleet avainasemassa siinä, että saimme tämän tapahtuman toteutumaan.
On oikeasti aika huikea ponnistus, että toisilleen tuntematon porukka saa tällaista aikaan! Mutta vähintään yhtä valloittavaa oli nähdä, miten ihan kaikki osallistujat löysivät yhteyden välittömästi. Tutustuminen ennen tapahtuman alkua oli täynnä iloista puheensorinaa; ”mistä päin Saksaa tuletkaan..?” ”..me olemme tainneet joskus olla samalla lennolla…”
Puheenvuorot saivat yleisön paitsi haltioitumaan, myös osallistumaan. Mietimme keinoja, joilla voimme tukea lasten kielen kehitystä ja sitä miten olemme kaikki samanlaisia mutta erilaisia. Työelämän paneeli sai aikaan niin paljon keskustelua, että sitä olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään – selvästi tärkeä aihe, joka koskettaa monia, ja lupaamme, että tästä aiheesta tulemme jatkamaan jatkossakin.
Kaiken kaikkiaan eri esitykset toivat valtavan kattauksen erilaisia näkökulmia, joista saivat ajattelemisen aihetta tuoreempien ulkosuomalaisten lisäksi myös vanhat konkarit.
Puheenvuoro paluumuutosta sai meidät kaikki ymmärtämään, että muutos meissä on jo tapahtunut: olemme tulleet ulkosuomalaisiksi pysyvästi, ulkosuomalaisuus meissä kehittyy siinä missä elämä itse; ulkosuomalaisuudesta saa ammennettua vielä paljon mielenkiintoista keskustelua – ja aiheita tuleville seminaareille riittää varmasti. Ja parasta antia on tavata tällaisia upeita ihmisiä! Jo pelkästään sen vuoksi olen varma, ettei tämä tapahtuma jää viimeiseksi. Tapahtumassa luotiin nopeasti sellaisia yhteyksiä, joiden tietää säilyvän pitkään.
Vielä kerran kiitos kaikki puhujat: Kati Abi-Khaled, Annika Bourgogne, Hanna Guyot, Heli Suutari, Vellamo Vehkakoski ja Jenny Rajahalme. Kiitos Rotterdamin Merimieskirkko, Finse Huis ja upea Hanna Buttegieg tiimeineen, jotka oli avainasemassa mahdollistamassa tätä tapahtumaa. Kiitos some-ekspertti ja haastattelija Lili Wagner-Andrianne ja meidän koko tiimi.
Kiitos TAIKA-kuorolle ja koskettavista lauluista ja ihanasta Finlandiasta, ja erityiskiitos vielä Karla-Maria Toivoselle mangoista, kiweistä, banaaneista ja ananaksista. Tästä korvamadosta kestää aikansa päästä eroon! Vaikkakaan, en tiedä haluanko. Ne mangot saavat edelleen lanteet heilumaan..
Irene Mäkelä-Brunnekreef
finnishwomenworldwide.com 